Skill at Arms lajina
Lajissa arvostellaan sekä tehtävien tekninen suorittaminen asein ja myös ratsastus. Hyvä ratsastus tarkoittaa harmonista yhteistyötä hevosen ja ratsastajan välillä. Hevosen tulee olla koottu olematta jännittynyt ja toimia lähes näkymättömin avuin.
Koska laji pohjautuu historialliseen, taisteluissa käytettyyn tapaan tässä hiukan taustaa asiasta.
350 vuotta ea. Xenophon kirjoitti hevosen harmonisesta ja kevyestä käsittelystä. Xenophonin ”Ratsastuksen taito” on yksi vanhimmista säilyneistä länsimaisista lähteistä klassisen ratsastuksen perusteisiin sisältäen hevosen kouluttamisen ei-väkivaltaisin menetelmin. Jo 1200-luvulla modernin klassisen ratsastuksen perusteet toi esiin kirjoituksissaan 1250 Giordano Ruffo.
Yhden ensimmäisistä dokumenteista ratsastuksen taidoista voi löytää Bayexistä, Normandiasta. Siellä on ryijy jossa kuvataan Hastingsin taistelua vuodelta 1066. Kuvissa kuvataan sotilaita taistelemassa hevosin ilman ohjia, molemmin käsin. Tämä on selkeä merkki siitä että jalostus ja hevosten sekä ratsastajien koulutus oli korkealla tasolla jo tuolloin.
Paolo Ucellon maalauksessa San Romanon taistelusta vuodelta 1456 voi nähdä levaden, terre á terren ja capriolen sata vuotta ennen kuin ensimmäinen ratsastusakatemia perustettiin.
Arabien keskuudesta liikkeet levisivät eurooppaan. 1300 luvun lopussa ne levisivät myös pohjois-Eurooppaan ja 1400 luvulla nämä liikkeet joita tänä kutsutaan korkean koulun liikkeiksi (schule über der erde/ haute ecole) tulivat yhä yleisimmiksi turnajaisissa. Ennen näitä on pitkä tie alkaen perusratsastuksesta vaativiin liikkeisiin kuten piaffe, passage ja klassisen koulun mukaisesti ”puoli-korkean koulun” liikkeisiin levade/pesade, terre á terre ja carriére (vain osa hevosesta ilmassa liikkeen aikana). Korkeamman koulun käsite klassisessa ratsastuksessa on konsepti joka korostaa courbettea, croupadea ja ballotadea ja lopullista päämäärää caprioleta jossa koko hevonen on ilmassa.
Yhtään näistä liikkeistä ei nykyisillä helpon tason Skill at Arms radoilla vaadita, keskiajalla oli toisin. Keskiajalla usein koulutettujen hevosten mukana niiden vaihtaessa omistajaa seurasi myös hevosten kouluttaja/ratsastuksen opettaja jotta varmistuttiin siitä että myös ratsastaja oli tilanteen tasalla ja hevoselle mahdollistettiin pitkä ja terve elämä.
Hyvin koulutettu hevonen oli äärimmäisen kallis investointi jolla saavutettiin suurta etua niin taistelukentillä kuin turnajaisissakin. Myös rynnäköissä oli tärkeää olla ratsastajia ja hevosia jotka kykenivät hyvin koottuihin käännöksiin. Ratsastus lähitaisteluissa oli vanhojen mestarien mukaan aina, ilman poikkeuksia, pelkkiä käännöksiä ja sivuttaisliikkeitä.
Skill at Arms radat simuloivat taistelukenttää tiettyyn pisteeseen asti joten siinä on myös lateraaliliikkeitä, käännöksiä ja piruetteja.
